Järvenpään retkeilijöiden 23 hengen ryhmä pääsi vihdoin kesäkuun puolivälissä moneen kertaan lykätylle patikointimatkalle Montenegroon. Lensimme ensin rannikolle Tivatiin, josta jatkoimme bussilla maan vuoristoiseen keskiosaan, Kolašinin kaupunkiin. Matkan päätteeksi vietimme kaksi päivää Adrianmeren rannalla Herzeg Novissa, kauneudestaan kuulun Kotorin lahden reunamilla.

Venetsialaisvalloittajat nimesivät maan aikoinaan ”mustaksi vuoreksi”, vaikka Montenegro on erittäin vihreä ja vuoret ovat lähes kaikkialla aarnimetsien peittämiä. Nautimme huimista ja ihmeen kauniista näkymistä sekä bussin ikkunasta että itse maastossa patikoiden. Vuoristohotellista käsin teimme päiväretkiä maan tunnetuimpiin kansallispuistoihin. Biogradska Gorassa kiersimme kauniin, vihreävetisen Biograd-järven. Durmitorissa jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen kiersi alueen järvet ja toinen kapusi lammaspaimenten käyttämää reittiä ylös vuoriniityille. Yksi viikon reiteistämme kulki Tara-joen vartta, Euroopan suurimman kanjonin vieressä. Siellä hurjimmat meistä liitivät vaijeriliukua kanjonin yli. Ajoimme myös hiihtohissillä noin kahden kilometrin korkeuteen ja kiersimme siellä vuoristomaisemia ja erilaisia kukkia ihaillen.

Rannikolla osa meistä teki meriretken, jolla päästiin uimaan erikoiseen siniseen luolaan. Osa suuntasi naapurimaahan Bosnia-Herzegovinaan, jossa tutustuttiin Trebinjen keskiaikaiseen kaupunkiin. Saksalainen lehti vertaili yli 500:aa kaupunkia keskenään ja totesi sen parhaaksi asuinpaikaksi eläkeläiselle! Kävimme myös paikallisella viinitilalla, jossa nautimme lounaan ja tilan antimia.

Montenegro ei ole EU-maa, mutta maassa on käytössä eurot. Montenegro on kuitenkin Naton jäsen, ja oman matkamme aikana pääministeri Marin vieraili pääkaupungissa Podgoricassa kenties pohjustamassa Suomen Nato-jäsenyyden hyväksyntää. Maassa puhutaan montenegroa, joka muistuttaa muita balkanilaisia kieliä, mutta englannilla pärjää hyvin. Montenegro vaikutti ystävälliseltä ja turvalliselta maalta. Balkanin sodan taisteluja ei käyty Montenegron alueella, mutta kiistat hajottivat alueen perheitä ja sukuja ja jättivät arpensa.

Entä mitä yhtymäkohtia Suomella ja Montenegrolla on? No muun muassa se, että Lintulan luostarin ikonit on saatu lahjoituksena Montenegron prinsessalta. Ja että Mannerheimilla ja Montenegron prinsessa Jelenalla kerrotaan olleen aivan erityinen suhde, jonka vuoksi Mannerheim joutui kaksintaisteluun serbialaisen prinssin kanssa.

Matkatoimistomme Tilausmatkat Oy oli rakentanut matkaohjelman toiveidemme mukaisesti. Matkanjohtajana meillä oli suomea sujuvasti puhuva Radovan Bigovic. Montenegrossa syntyneenä ja kasvaneena hän osasi kertoa maasta ja kansasta elävästi. Hlava lijepo!

Hannele Pöllä