Helteiset elokuun päivät saattelivat Hämeenlinnan Retkeilijöiden vierailua Järvenpään retkeilijöiden tukikohdassa Järvenpään Vanhankylänniemen Tammirannassa. Viikonloppu oli vastavierailu järvenpääläisten käytyä vuotta aiemmin Evolla ja Padasjoella. Päiviin mahtui kierros Tuusulanjärven rantareitin kulttuurikohteissa sekä uusmaalaisia luontopolkuja. Niiden ohessa yhtä tärkeää oli tilaisuus tavata sisarseuralaisia ja todeta että samassa liitossa ollaan, yhteisine iloinemme ja haasteinemme.

Ainolasta Erkkolaan

Moni mainitsi koskettavimmaksi kohteeksi Aleksis Kiven kuolinmökin Tuusulassa. Siellä toki vietti viimeiset kuukautensa sairas ja vanhoillisten piirien masentama Suomen kirjallisuuden edelläkävijä, mutta ehkä suurimpana ihmetyksenä oli kuitenkin ahtaus, jossa Kivi, kirjailijan hoteisiinsa ottanut räätäliveli Albert Stenvall ja tämän monilapsinen perhe pikkuisessa torpassa elivät.

Ainolassa puolestaan voi kokea samaa monumentaalisuutta kuin Jean Sibeliuksen teoksissa. Samalla se pudottaa ikääntyneen Sibeliuksen osin jalustaltaan ja muistuttaa että mestarikin oli ihminen. Häntäkin ympäröivät perhe, arkiset ja tarpeelliset esineet sekä kodin elämänpiiri. Kontrasti Kiveen avautuu huimana; toista maailma moni tavoin juhli, toinen jäi täysin vaille ymmärrystä.

Pekka Halosen Halosenniemessä mieleen nousee sama ihailun ja kateudenkin tunne kuin vaikka Gallen-Kallelan Tarvaspäässä tai Wikströmin Visavuoressa. Vahvatahtoiset, monilahjakkaat visionäärit tuntuvat osaavan ja tekevän mitä mielivät, vaikkapa ateljee-kodeistaan kokonaistaideteoksia rikkaine yksityiskohtineen. Tietenkään esillä olleita teoksia unohtamatta. Edellä mainittujen lisäksi retkeläiset poikkesivat kulttuuripolullaan Lottamuseossa ja Erkkolassa.

Sarvikalliolta Lemmenlaaksoon

Tammirantaa lähimmät suositut luontokohteet ovat Tuusulanjärven rannan yläpuolelle kohoava Sarvikallio ja Keravanjoen uomaa seuraileva Lemmenlaakson suojelualue. Sarvikallion virkistysalueen reitistöstä osa on myös luonnonsuojelualuetta, ei ikimetsää mutta jo ikääntynyttä ”oikean” metsän tunnelmaiseksi. Korkein kohta on saanut lempinimen ”Tuusulanjärven Pikku-Koli” vajaa 30 metriä järven pintaa korkeammalla.

Järvenpään Lemmenlaakso on varmasti upeimmillaan keväällä lintukoiraiden puolustaessa reviireitään ja kevätkukkijoiden puhjettua väreihinsä. Elokuun lopussa kukassa olivat vielä mm. lehtopalsamit. Ne kertovat Järvenpään monimuotoisimmasta ja arvokkaimmasta luontotyypistä, jokivarren rehevästä lehdosta. Kookkaat puut kilpailevat latvustoineen valosta, kenttäkerroksesta tapaa monia harvinaisiakin lehtojen lajeja. Reitit vaihtelevat sorastetuista leveistä poluista joen rannan pikkupolkujen tiukkoihin nousuihin ja laskuihin. Rehevyys ja jokiuoman pienilmasto luovat hieman viidakkomaisen tunnelman.

Yhteisöllinen Tammiranta

Samalla vieras saattoi miettiä miten erilaisia ovat seurat ja miten niiden tukikohdat kuvastavat toimintaa. Tammirannan lähiympäristöstä löytyy eri harrastelajien tukikohtia ja Vanhakylän pieniä yrityksiä. Näin järvenpääläisillä on yhteisiä tapahtumia ja toimintaa, Tammiranta vaikuttaa hyvin yhteisölliseltä. Hämeenlinnan Retkeilijöiden tukikohdat ovat etäällä kaupungista. Näin hämäläiset tuntuvat, ehkä vanhan jurottavan hämäläisen heimokuvaston mukaisesti, hakevan enemmänkin hiljaisuutta ja omaa luonnon rauhaansa.

Aivan erityiset kiitokset Järvenpäähän Hannele Pöllälle, joka oli lauantain kulttuuriretken oppaana, sekä Erkki Sivulalle, joka johdatti vieraita Lemmenlaakson poluille. HäRetistä matkalla olleet Raija ja Jouni Kononow, Aino Hooli ja Markku Karvonen ehtivät kotimatkan varrella vielä katsastaa Hyvinkäällä Usmin-Kytäjän retkeilyalueella Piilolammen polkuja, kovin nuuksiomaisissa topografialtaan vaihtelevissa maisemissa, jossa sielläkin oli Koli, ”Köyhän Koliksi” nimetty korkealle kohoava peruskallio. Hauska kohde sekin.

Markku Karvonen, HäRet