Saaristomeren lumoa

21 reipasta Karjalan retkeilijää ajeli elokuun lopulla viettämään Suomen luonnon päivää lounaiseen saaristoon.  Bengtskär ja Örö olivat pääkohteina. Ilmojen haltija helli meitä helteisillä poutasäillä. Ensimmäinen ilta ja yö 25.8. vietettiin Kirjakkalassa Teijon kansallispuiston kainalossa. Seuraavana aamuna pääsimme hengittämään merituulia lautalla, joka vei joukon Kasnäsistä ensin Rosalan viikinkikylään. Sieltä matka jatkui Bengtskärin majakalle. Historiallinen jykevä majakkarakennus, meren muovaamat pyöreät kalliot ja oppaan kertomukset pikkusaarella eletystä elämästä tekivät melkoisen vaikutuksen sisämaan asukkeihin. Kun Hankoon oli vuonna 1874 valmistunut Suomen ensimmäinen talvisatama, sattui seuraavina vuosina paljon haaksirikkoja, ja lopulta majakka päätettiin rakentaa. Majakka edustaa kansallisromanttista rakennustyyliä, ja sisätiloissa on jugend-vaikutteita. Bengtskär oli valmistumisestaan 1906 vuosikymmenien ajan monen perheen asuinyhteisö, kokonainen kylä. Rakennuksessa oli koulu ja kappelikin. Majakalla oli rooli ja dramaattisia vaiheita myös maanpuolustuksessa – niin tsaarinajan Venäjän kuin itsenäisen Suomen aikana.

1990-luvulla majakka myytiin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle kunnostettavaksi. Vuodesta 1995 lähtien majakka on toiminut museo- ja vierailumajakkana.

Örössä olimme kahden yön yli. Pikkuinen linnakesaari on helposti haltuun otettava jalkaisin. Entinen varuskunta-alue palvelee hyvin matkailukäytössä. Teitä on aikanaan kivetty mukulakivin, ja vanhat hirsirakennukset on kunnostettu majoitukseen ja ravintolaksi. Saimme ensimmäisenä aamuna opastuksen vaikuttavaan tykkiasemaan ja kuulimme saaren vaiheista jatkosodassa tärkeänä osana Hangon rintamalinjaa. (Talvisodan rauhanehtojen mukaan Hankoniemi oli ollut pakko luovuttaa Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.)

Luonnonystäville Örö on helmi omaleimaisuudessaan. Pitkän linnakehistoriansa ansiosta saari on säilynyt monien uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tyyssijana. Saimme tutustua rantakasveihin ja kuulimme Itämerestä ja sen suojelusta opastetulla kävelyllä rantoja pitkin. Hiekkarannoilla näimme muualla harvinaista merikaalia, merivehnää, hietikkosaraa ja rantakauraa. Maistelimme rakkolevää oppaamme Henrin rohkaisemina. Paahdenummilla kukkivat kissankäpälät ja upean väriset kanervat matalien katajien seurassa. Amiraaliperhonenkin näyttäytyi, samoin apollo. Rantaniityillä laidunsi komeaa ylämaankarjaa maisemaa huoltaen. Karjalle on aitauksensa, joiden läpi osa luontopoluista kulkee, mutta aitaukset voi myös kiertää. Kun mukana oli myös lintutuntijoita, eivät jääneet huomaamatta merikotkat, harmaahaikarat, isokoskelot, merimetsot ja monet pienemmät lajit. Muutamat ehtivät ottaa katsekontaktia myös valkohäntäpeuran kanssa. Luonnon päivän illan pimetessä tunnelma oli suorastaan trooppinen, kun joukko retkeläisiä istui tuikkivan tähtitaivaan alla ja hepokattien kaikuva siritys säesti juttelua.

Kotimatkaa saatiin hiukan viivytettyä poikkeamalla vielä lähtöpäivänä Söderlångvikissa, Amos Anderssonin kesäkartanossa. Upeat rakennukset, sisätilat, taide-esineet, kahvila ja näyttävät tilukset hedelmätarhoineen loivat retken muistoille viime silauksen. Söderlångvik jäi kulttuurikirsikkana koristamaan kukkuraista kokemustemme kakkua.

kirjoittaja Heli Itkonen