Keväässä on parasta niiden lintujen palaaminen kotiin, jotka viettävät talven etelässä. Näin ainakin haluan ajatella. Parasta on myös se, että voi tehdä linturetken retkikavereiden kanssa. Retkeilyliiton retki Hyvinkään Ridasjärven lintutornille viileänä lauantaiaamuna 29.4.2023 oli sellainen. Vanhoilta retkiltä tuttuja ja uusia tuttavuuksia oli kolmesta Suomen Retkeilyliiton yhdistyksestä yhteensä kaksikymmentä.

Aamu lintujen havainnointiin tuntui hiljaiselta. Ainoastaan kalalokkeja lenteli järven yllä, mutta aamun edetessä näkyi nokikanoja ja laulujoutsenia. Härkälintu ui sen verran kaukana, että kiikarit ja kaukoputki olivat tarpeen. Kaulushaikaran ääni, joka muistuttaa pulloon puhaltamista, kuului jostain ruovikosta, mutta lintua emme nähneet. Kaukana järven vastakkaisella puolella sukeltelivat telkät ja koskelot.

Kuvassa Tarmo Tikka (Salpausselän Samoojat) ja oppaamme Seppo Hanhikorpi (Vihdin Retkeilijät)

Välillä kävimme kävelemässä rantoja kiertävää polkua siihen saakka, kunnes tuli niin sanottu vesieste. Käännyimme takaisin ja sitten jo piti evästellä, joka on myös retkien parasta antia. Valitettavasti lintutornin alueella ei ole laavua, vain tulipaikka betonirenkaassa. Emme olisi tulia tehneetkään, mutta ei olisi ollut puitakaan.

Päivän edetessä ja auringon näyttäytyessä nousi metsän takaa isoja hanhiauroja, joista ehdimme nähdä tundra- ja valkoposkihanhia. Aurat eivät kuitenkaan laskeutuneet järven reunojen ruovikkoihin vaan lensivät yli jonnekin isommille pelloille.

Retkemme kesti runsaat kolme ja puoli tuntia. Jotkut meistä olivat lähteneet jo vähän aikaisemmin kylmyyttä ja tuulta pakoon. Ei olisi kannattanut laittaa vielä talvipalttoota ja muita varusteita kesäteloille, sillä aamut vielä tässä vaiheessa tuottavat kyllä kylmän kepposen.

Kaikesta huolimatta koko retkemme saldo lintuhavaintojen osalta oli kaksikymmentäviisi. Pisti miettimään, onko vanhasta sanonnassa perää, että ” pääskysestä ei päivääkään”, koska niitäkin näimme liitelevän aivan järven pinnassa.

Mia Neuvonen, Vihdin Retkeilijät

Havainnot silmillä ja korvilla olivat: Peippo, varis, naurulokki, nokikana, härkälintu, naakka, talitiainen, laulujoutsen, telkkä, sinisorsa, kurki, tukkasotka, kaulushaikara, kalalokki, pääskynen, koskelo, käpytikka, punarinta, tikli, rantasipi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, haarapääsky, räkättirastas, punavarpunen ja mustarastas.

Eväät maistuvat aina (kuvassa Järvenpään retkeilijöitä)

Tornista oli hyvä tarkkailla siivekkäitä.