Hetta-Pallas on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pitkistä reiteistä suosituin ja kuuluisin, samalla myös Suomen suosituin vaellusreitti. Reitti linjattiin jo vuonna 1934. Reitin pituus on 50 kilometriä ja sen voi vaeltaa molempiin suuntiin, mutta suurin osa aloittaa vaelluksen Hetasta. Reitti kulkee yli tuntureiden ja poikkeaa välillä alas kuruihin. Reitti on hyvin merkitty ja vaellusreitillä on kolme varaustupaa, joihin pitää varata etukäteen vuodepaikka. Autiotuvat ovat kesäaikaan usein täynnä, joten, jos tukeutuu autiotupiin, niin oma teltta on syytä varata mukaan.
Rovaniemen Retkeilijöiden porukka, kuusi retkeilijää ja retkikoira Iines lähtivät perinteisesti kimppakyydein kohti Pallasta, minne autot jätettiin Hotelli Pallaksen parkkipaikalle ja hypättiin taksiin ja ajettiin Hettaan. Ounasjärvi ylitettiin venekyydillä ja näin päästiin viimein sen kuuluisan Hetta-Pallas vaellusreitin alkuun.
Aluksi oli kävelyä metsämaastossa Pyhäkeron autiotuvalle, missä oli evästelytauko. Matka jatkui pitkällä nousulla Pyhäkerolle ja sieltä alas Sioskurun varaustuvalle. Osa majoittui varaustuvassa ja osa omassa teltassa. Aamulla matka jatkui kohti Pahakurua. Matkan alussa oli nousua ja sykkeet nousivat, mutta helpotusta toi sen jälkeen jatkuva tasaisempi tunturimaasto. Maisemat ja maasto oli vaihtelevaa. Pikkupolkua pitkin saavuttiin Hannukuruun, missä yövyttiin toinen yö. Hannukurussa on iso varaustupa, missä on kaksi eri puolta Hanna ja Hannu. Petipaikkoja on yhteensä 24. Hannukurun sauna tarjosi makoisat löylyt kymmenen euron saunamaksua vastaan ja päästiinpä myös uimaan ja virkistäytymään Haukkajärveen.
Makoisten unien, aamupalan ja nautittujen aamukahvien jälkeen rinkat nostettiin taas selkään ja lähdettiin kohti Suaskurua. Alkutaival oli haasteellinen, kivikkoa ja nousua eikä matkan edetessä tullut helpotusta vaan ylämäet jatkuivat. Maisemat ovat mahtavia ja avaria ja niistä voi ammentaa voimia, kun askel alkaa painaa. Lumikeron huipulta laskeuduttiin Lumikuruun vaihtelevaa maastoa ja kivikkoisia polkuja uusitulle Montellin majalle ansaituille tauolle. Matkaa oli jäljellä vielä muutama kilometri viimeiseen retkiyöpaikkaan Nammalakuruun. Aamutoimien jälkeen lähdettiin retken viimeiselle osuudelle kohti Rihmakurun kotaa. Kodalta lähdettiin jyrkkään nousuun ja matka jatkui kohti Pallasta kivikkoisia polkuja pitkin. Ja onnellisesti päästiin perille Pallakselle, mistä pikkuhiljaa palattiin kotia kohti.
”Reitti kulki yli tunturien ja nousut sekä laskut tuntuivat ajoittain rankoilta, mutta maisemat palkitsivat. Reitti oli raskas, maisemat mahtavia ja säät suosivat melkein koko matkan. Sää oli ensimmäisinä päivinä aurinkoinen ja puolipilvinen, viimeisenä päivänä sumuinen ja sateinen. Tupamajoitus mahdollisti hyvät unet. Sauna ja uinti virkistivät vaeltajia.” Näin kertoilivat mukana olleet reippaat Rovaniemen Retkeilijät.
Mikä mahtaa olla meidän ensi kesämme vaelluskohde – tehdäänkö perinteinen rinkkavaellus vaiko pikku päiväretkiä, jostain kivasta tukikohdasta käsin. Siinäpä taas pohdittavaa. Molemmat ovat suosittuja.
Retkiterveisin Jaana Hirvonen, Rovaniemen Retkeilijät
